Chingasin italiaanojen päiväkirja / Diary of Chingas' iggies

Pitkästä aikaa tuli innostus kirjoittaa tänne pieni tekstinpoikanen =)

Koiruudet on ollut nyt nappulalla luvattoman kauan. Lahdessa söivät menestyksekkäästi J&V:n kana-riisiä jokusen päivän ja sitten se jäi vähän niinkuin päälle =F Kotona avasin säkin Lukulluksen Charolais-ruokaa ja reilun vuorokauden päästä sain katsella puolitoista vuorokautta ripuloivaa/oksentelevaa Kamia =C Ko. nappula poistui siispä pikapikaa meidän ruokavaliosta! Kävin sitten ostamaan Hill'sin Sensitive Skin -nappulaa(-50%), joskin samana päivänä Postista haettu paketti toi uumenissaan Defun Adult-nappulaa. Ollaan nyt popsittu tätä jälkimmäistä ja on sopinut hyvin koirille. Tuota Hill'siähän mulla on ollut ennenkin varanappulana, että siitä tiesin sopivan.

Tänään kuitenkin parin päivän mietinnän jälkeen sain aikaan ottaa pakkasesta aineksia sulamaan ja tein pöperöä. Siihen tuli 500g jauhettuja broilerin siipiä, 500g naudan mahaa ja n. 600g Euroshopperin parsakaalisekoitusta(parsakaali, kukkakaali, porkkana). Vihannekset oli tarkoitus vaan kevyesti kiehauttaa, mutta nukahdin sohvalle ja ne muhivat hellalla liki tunnin O.O Muusautuivat ainakin helpolla ^^ Hyvin maistui koirillekin pitkästä aikaa kunnon ruoka!

Minkä takia mulle tulee aina mieleen blogimerkinnän teko silloin kun A) olen käynyt tutimaan peiton alle, B) katselen telkkaria tai C) ajan autoa? No, siitä syystä saatte tähän putkeen nyt useamman päivän jutut.

Oltiin Tenshin kanssa viime sunnuntaina(5.9.) Tampereella Kaupissa vintti- ja seurakoirien rymänäyttelyssä turisteina. Aamulla oli niin kylmän ja kolean tuntuista, että jätin Kamin suosiolla uinumaan äitin kanssa sohvalle. Tenshille pakkasin mukaan kevyen loimen, fleecevuorisen takin sekä paketista Hurtan toppatakin. Eipä ainakaan voi väittää, että olisin lähtenyt soitellen sotaan. Eipä me kuitenkaan loppuviimeksi tarvittu kun sitä lointa. Oltaisiin kuitenkin kenties voitu lainata jollekin kylmissään olevalle?

Hengailimme sunnuntaina lähinnä tyttöporukassa kehän laidalla. Lähimmäiset koirat siinä taisi olla italiaanot Utu(Tenshin sisko) ja Hellin, sekä whippet Aina. Tenshi esitteli urosmaisia ominaisuuksiaan ja uikutti suurimman osan ajasta tyttöjen perään. Iltapäivään mennessä se kuitenkin jonkin verran rauhottui ja oli hiljaakin. Kaiken kaikkiaan Tenshi käyttäytyi omasta mielestä hyvinkin maltillisesti ja hyvin. Utun emäntä ehkä olisi eri mieltä jouduttuaan pesemään koiransa naamasta pissiroiskeita .

Keskiviikko-iltana enoni, vaimonsa ja serkkuni kävivät täällä Minni-koiran kanssa vierailulla. Äänijänteet saivat taas harjoitusta Tenshin osalta kun tyyyyttööö olisi ollut niin kiva kaveri. Valitettavasti Minni ei oikein ole sosiaalistettu vieraiden koirien suhteen ja arkaili. Tenshi saikin sylituomion suurimmaksi osaksi aikaa, vaikka lopulta malttoi maata jaloissani peiton päällä.

Äh, nyt nukkumaan. Kirjoittelen myöhemmin lisää!

Kovasti olen ollut ylpeä otuksistani, että ne vain hieman silppuavat nenäliinoja tai tällaista pientä mitätöntä. Tenshi on kuitenkin viimeaikoina kunnostautunut tämän asian suhteen. Iskän petarissa on reikä. Mun petarissa on reikä, minkä lisäksi petaria on nyhdetty niin antaumuksella ettei se mene enää suoraksi. Tänään oli meidän poissaollessa ilmestynyt reikä äitin lakanaan . Mokomakin rotta! Kovasti odotan, että ne kirotut Kelan tuet napsahtaisivat tilille ja saisin heitettyä tilauksen Zooplussaan muutamasta älypelistä. Sille taitaisi olla tarvetta sen sijaan, että se vain kuulostaisi kivalta.

Äitillä on muutenkin ollut nyt hieman ongelmia Tenshin kanssa. Tenshi kun tykkää äitin vieressä nukkuessa käydä lepoon säärien väliin ja mukava paikkahan se, ei siinä mitään. Herra Musta haluaisi vain pitää jalkansa suorina, mielellään oikoseen venytettyinä. Vaivihkaan mustuainen jaloillaan hamuaa tilaa ja lopulta äiti on pudota sängystä. Hyi hyi, Tenshi!

Eilen oli aika kurja päivä pienten italiaanojen kannalta. Päivä meni pitkälle normaalien kaavojen mukaisesti, mutta illemmalla vetäydyttiin sängylle lukemaan. Kävin makuulle naama kohti patjalla lepäävää kirjaa ja koirat asettuivat asemiinsa. Molemmat kävivät lomittain kerälle polvien väliin.

N. 20 minuutin päästä Tenshi muuttui levottomaksi. Se vaihtoi monta kertaa asentoa ja kun käännyin katsomaan jalkopäähän, se liukui salamannopeasti jälkeeni jäävään painaumaan vartalooni kiinni. Hetken mietin otsa kurtussa pälyillen ympärilleni etsien jotain mikä saisi minut havahtumaan syyhyn levottomuuden takana. Ja siinähän se oli! Tuuletusikkuna oli seljällään auki!! Kaivoin peiton altani ja heitin sen jalkoihin antaen pienille tikkujaloille mahdollisuuden lämmittää mieltään ja kehoaan.

Seuraavana yönä Tenshi-raasu vielä putosi sängystä puolittain. Räpelsin kännykkää ja koira oli vieressäni liikkumattomana. Yht'äkkiä pieni musta eläin vain valahti alas. Nopeilla reaktioilla varustettu italiaano sai kuitenkin takajalkasensa lattiaan ja etukroppa jäi pinnalle. Pienellä Mustalla oli hämmentynyt ilme kuin Leijonakuninkaan Mufasalla konsanaan kanjoniin roikkuessaan. Tämä urhea koira pääsi kuitenkin omin avuin takaisin sänkyyn katseltuaan hetken hämmentyneenä ympärilleen.

Heräsin tänään siinä viiden aikaan, ja hetken maailmaa sängynpohjalta paheksittuani, päätin laittaa vahingon kiertämään. Tuupin hiljaksiin jalkojen välissä nukkuvaa Tenshiä kunnes koira uskoi, että olen hereillä ja tuli hännän mukana heiluen nuolemaan naamaani ja olemaan onnellinen. Hmph, se siitä vahingon kiertoon laittamisesta. Mutta vaikka Tenshi yrittikin pilata pahansuovat ajatukseni tiesin minulla olevan vielä toinen mahdollisuus - Kami.

Käyskentelin takkahuoneeseen ja tunnustelin äitin peiton alle. Pientä ruskeaa eläintä sai huojutella loputtomiin ja olen varma, että silmät vain rypistyivät kiinnipäin hetki hetkeltä. Onneksi en laittanut valoja päälle niin en saanut ylleni murhaavia katseita. Lopulta koppasin ruskuaisen kainaloon ja kannoin eteiseen. Totesin itsekseni olevan vielä tarpeeksi aikaista, että voin päästää Tenshin vapaaksi. Tässä kun majailen ihan tavallisella omakotitaloalueella missä ympäristössä liikkuu tavallisiin lenkkiaikoihin kiitettävän paljon muitakin nelijalkaisia. Aina ei siis ole hyväksi päästää pientä italiaanoa vapaaksi.

Pieni nopea pissityskierros venyi vähän pidemmäksi kun talsimme pururataa pitkin. Aina kun hidastin tai hetkeksi pysähdyin odottamaan Tenshiä, kääntyi Kamin puikulanokka kotia kohti. Enkä minä suostunut kääntymään takaisin silloin kun koira sitä halusi! Joten me kävelimme hieman pidemmälle. Ja vielä vähän. Ja vähän. Eipä tuolla onneksi näkynyt pupuja eikä muita ihmisiä niin mitäpä merkitystä matkalla oli. Jokunen lepakko hujahti puustossa tai ainakin jotain mustia ja nopeita ne olivat. Ne eivät tulleet mistään eivätkä päättyneet mihinkään. Ne vain ilmeistyivät, sujahtivat hetken ja sitten katosivat.

Päästiinhän me lopulta takaisinkin päin kääntymään kun Kami lopetti yrittämisen masentuneena kohtalostaan. Ja voi kuinka se olikaan onnellinen kun käännyimme takaisin! Haettiin paluumatkalla Aamulehti, mutta emme totisesti jääneet sisällä sitä lukemaan. Painuimme tiukasti peiton alle sänkyyn ja pyrimme unohtamaan aamuisen kokemuksen. Koirat tuhisivat tyytyväisinä peiton alla ja itsekin maltoin ennen seitsemää lopettaa puhelimella foorumien selaamisen.

___

Kauppareissulla kävin hakemassa postini ja ruokakaupasta matkaan tarttui pekoniluita 2kpl paketti hintaan 1,89€(norm. 3,99€). Eilen tilaamani kakkapussipussukka, eli kotoisammin GaggaJemma, oli löytänyt laatikkoon ja se oli kovin uljas. Huolellisesti tehty ja olin meidän ensimmäiseen Ebba&Albus-tuotteeseemme tyytyväinen. Esimerkinomaisesti sinne oli laitettu kaksi kakkapussia. Joskin ne olivat isommille koirille tarkoitettuja ja sellaiseen olisi mahtunut n. puoli italiaanoa. Ei tosin puolta Tenshistä.

Tenshi ei oikein perustanut pekoniluusta, mutta Kamille tietenkin maistui. Eipä tosin ruskuainenkaan omaansa loppuun asti syönyt. Vaikka puolikkaista pienemmän sille annoin. Tenshi nyppi omaansa hetken etuhampailla eikä tainnut raasu saada siitä mitään irti. Hieman myöhemmin Kami kävi nappaamassa vartioimattoman puolikkaan sohvalle viereensä.

Tämä tässä on aloitusviesti eli ensimmäinen yritys kohti epäonnistumista. Tosin, voiko omassa blogissaan epäonnistua jos ei ole mitään tavotteita sen suhteen? No, ehkä voi ja ehkä ei. Sen näkee.

Aloitin raakaruokkimaan koiria joku aika sitten. Foorumilla( www.tuulenkoirat.net/tk ) jotkut pohtivat päiväkirjan hyödyllisyyttä ruokinnan suhteen. Ja eilen kun tuli ensimmäinen ns. ongelma niin totesin, että ehkä siitä ei ainakaan olisi haittaa. Pahoittelen siis teille kaikille(tai sille yhdelle satunnaiselle?), että tästä voi tulla aika kuiva blogi. Yritän tietysti kirjoitella muutakin kun noiden murmeleideni ruokinnasta. Jos vain meidän elämässämme joskus jotain on tapahtuvan.

Anyway. Eiliseen -> Annoin koirille ensimmäistä kertaa ruuaksi aamulla murskattuja broilerin siipiä. Öhm, tuo aamu on kyllä aika joustava käsite. Kello oli n. 15 kun heräilimme lopullisesti ja koirat saivat murkinaa. Illalla yhdeksän jälkeen Tenshi oksensi luun murusia. Ei oikein tainnut sopia tuo ruoka sille. Kamilla ei, yllätys yllätys, ollut mitään ongelmaa ruuan suhteen.

Tänään meinasin aamulla antaa ruuaksi sitten lohta, mutta huomasin ottaneeni sulamaan jääkaappiin kaksi broilerinsiiven puolikasta . No, tarjosin sitä possunsuikaleen kera Tenshillekin ja ei kelvannut. Edellisenäkin päivänä Tenshi närpi ruokaa, mutta kuitenkin söi jonkin verran. Mistä sitten tosiaan ne luun palaset tuli myöhemmin samaa reittiä ylös. Nyt aamulla Tenshi kyllä tyytyväisenä söi ne possunsuikaleet, mutta tosiaan se broisku ei kelvannut. Kokeilin tarjoilla sitä haarukallakin. Tenshi otti suullisen, kantoi sen matolle ja jätti sinne. Toisen, pienemmän, suullisen koiruus otti myös, mutta tällä kertaa tiputti heti kupin viereen. Kami sai siis hieman ekstraa tänä aamuna ja Tenshi jäi vajaaksi. Huoh.

Tänään tuossa pihassa kävi myös naapurin villakoirauros omistajiensa kanssa. Olin kauppareissulla silloin kun olivat tulleet ja koirat oli haukkuneet/ujeltaneet täällä sisällä jonkin aikaa. Mentiin italojen kanssa pihaan hetkeksi, mutta koska Kami ei osannut käyttäytyä palasimme sisälle. Mokoma ruskea otus vain kimitti ja kimitti. Sillä on vielä niin kovin ruma äänikin. Tenshi olisi halunnut leikkiä, mutta Figo oli aivan pallon lumoissa kuten aina. Tenshikin leikki sitten hetken toisella pallolla, mutta eihän se ollut yhtään kivaa kun toinen olisi ollut siinä ihan vieressä!